Aamulla heräsin seitsemältä mahdottomaan koiran haukkumiseen, joka tuli ulkoa. Naapurissa olevan hotellin parkkipaikalla oli koirien kuskaukseen tarkoitettu peräkärry ja sieltä ulkoilutettiin saksanpaimenkoiria. Ne haukkuivat kahdeksaan asti ja sitten tuli hiljaisuus. Vaikka olen koirien suuri ystävä, vähän harmitti, kun uni katkesi kesken. Kari lähti yhdeksän maissa kyläyhdistyksen talkoisiin tekemään kaukalon pohjaa ja minä ryhdyin tuulettamaan petivaatteita ja pesemään pyykkiä.

Aherruksen jälkeen kävin torilla markkinoilla ja löysin pipon. Minulla on niin suuri pää ( Toivottavasti myös jotain sen sisällä!), että jos löytää kivan päähineen, niin se on heti napattava. Kotiin kävellessä kävi todella kylmä henki sisuksiin ja ihan palelsi. Aurinko kyllä paistoi kauniisti, mutta lämmintä oli vain muutama aste.

Kotiin päästyäni huomasin heti, että pipo olikin VÄÄRÄÄ kokoa! Voi itku! Kokeilin oikeaa, mutta jossain vaiheessa annoin myyjälle väärän. Onneksi Kari soitti juuri samalla hetkellä ja kyseli, ajaako auton suoraan alas halliin. Hän heitti minut torille, vaihdettiin pipo oikeaan kokoon ja hän itsekin osti päähineen, jonka saa hyvin korville kovilla tuulilla. Samalla löydettiin puusta tehtyjä juttuja joululahjaksi kummilapselle ja vähän muillekin.  Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Ruoaksi Kari teki nieriää. En kirjolohesta pidä ollenkaan, kun se mielestäni maistuu ihan rehulta eikä kalalta, mutta oikea norjalainen lohi ja nieriä on ihan ok. Muuten rakastan kalaa, erityisesti siikaa kaikessa muodossa. Suolasiika on ihan huippua! Minä tein perunamuusin ja perunat oli ihan kummallisia: Pinta kypsyi ja sisältä oli raakaa. Keittelin kauan ja lopulta muusista tuli ihan hyvää. Mitä lie rotua perunat olleet!

Tänään aion vähän paneutua tiistai-iltana TV:stä tulleeseen homokeskusteluun. En sitä itse nähnyt, mutta eiköhän sitä voi katsella jälkeenpäinkin netistä. Kirjoituksia asiasta on ollut runsaasti viikon aikana yleisönosastoissa ja blogeissa ym. Itsekin olen joutunut omaa mielipidettäni pohtimaan, tosin se on ollut sama jo vuosikausia. Edellisten kirkollisvaalien aikaan jouduin ensimmäisen kerran vastaamaan, mitä itse asiasta ajattelen. Eniten toivoisin, että olisimme kaikki ihmiset samanarvoisia seurakunnassa ja että tästä asiasta päästäisiin tavalla tai toisella yli keskittymään kirkon ydinasioihin.

Ihana tällainen tavallinen päivä, jolloin ehtii tehdä "kuivaa huushollia". Kun on aikaa, niin sitäkin puuhailee mielellään. Nyt jo tuntuu vähän lomalta!