Eilen tapasin kadulla töistä tullessa tuttavan, jonka syöpähoidot ovat alkaneet. Teki mieli halata, mutta sanoinkin, että sitä ja kättelyä kannattaa välttää, jotta pöpöt eivät iske. Hiukset olivat jo kadonneet ja tilalla oli peruukki, joka sopi hänelle erittäin hyvin. Oli ihan oman tukan näköinen. Juttelimme hänen hoidoistaan, jotka olivat jo hyvässä vauhdissa. Hän oli pirteä olosuhteisiin nähden ja rempseä oma itsensä.

Tuli taas niin elävästi mieleen oma hoitoaika. Muistot oikein vyöryivät ylitseni, kun erottuamme kävelin kotiin. Syöpä on niin yleinen tänä päivänä, Vuosituhannen alussa, kun itse sairastin, sanottiin, että joka neljäs sairastuu syöpään. Nyt se on jo joka kolmas. Toivon sydämestäni jaksamista ja voimia kaikille, jotka syöpähoitojen keskellä kamppailevat! Sitä aikaa ei edes osaa kuvailla, niin paljon erilaisia tunteita ja kokemuksia siihen aikaan mahtui.

Tänään aamulla kouluun kävellessäni olin ajatuksissani. Havahduin, kun joku huuteli hyviä huomenia perääni ja iloisesti toivotteli hyvää työpäivää. Tämäkin henkilö oli entinen syöpäpotilas, tautinsa voittanut ja nyt hyvässä kunnossa eläkepäiviä viettelevä. Hänen huomaavainen toivotuksensa toi auringon aamuuni. Niin pienillä sanoilla niin paljon hyvää mieltä työpäivän aloitukseen! Kunpa itsekin muistaisin!

Valoa ja elämänuskoa päiväänne kaikille teille, joita syöpä tavalla tai toisella koettelee tällä hetkellä!