Tulimme juuri kotiin. Iltapäivä kului kuvia otellen harmaasta syyssäästä. Kävimme isäni haudalle viemässä lyhdyn, samoin naapurikunnan puolella olevalle isovanhempieni haudalle. Siellä hautausmaa on aivan järven rannassa, joten sain hyviä maisemakuvia. Haravoin ja laitoin lyhtyihin kynttilät palamaan. Poikkesimme myös anoppilassa syömässä juuri paistettua pitkopullaa. Kyllä se maistui hyvältä! Selvitimme pahasti sotkeutunutta kalaverkkoa ja sovitimme Karin tekemää keinun kattoa paikoilleen.

En ole syksyihmisiä, mutta pidemmälle edennyt syksy on ihan ok. Varsinkin kuulaat, kirpeät syyspäivät tuntuvat ihan mukavilta. Sen sijaan kesästä irti päästäminen on aina tuntunut vaikealta, mutta loka-marraskuun ankeat sadepäivät ovat jo helpompia. Nehän tietävät jouluihmiselle ihanan ajan olevan pian tulossa!

Kynttilät sytytän jo loppukesästä ja melkein joka ilta parvekkeella palaa lyhty tai jos olemme maalla, rivitalon pihassa  kannonnokassa soihtu ja etupihalla lyhdyt. Elävä tuli on niin kiehtova. Kesällä mökillä takassa on ihana polttaa viileillä ilmoilla takkatulta ja puilla lämmittäminen antaa ihan eri lämmön kuin sähköpatterit. Meillä on täällä kerrostalossa myös ihana valkoinen takka, mutta enimmäkseen poltan siellä kynttilöitä. Karia se vähän korpeaa, mutta en oikein täällä pidä savun hajusta olohuoneessa. Takka on vanha avomallinen ja kyllä sieltä vähän savuntuoksua tulee väkisin. Pitäisi kai hankkia siihen joku sydän ja luukut.

Hautausmaalla poltan isän haudalla kynttilää lähes joka viikko syksystä kevääseen. Hautausmaalla on ihana kävellä varsinkin pimeällä, kun sadat kynttilät sitä valaisevat. Olen ajatellut sitä paikkaa aina Jumalan puistona ja meidän omalla hyvinhoidetulla hautausmaalla silmä ja sielu lepää. Tänään kävin puolitoista vuotta sitten tapaturmaisesti kuolleen koulumme oppilaan haudalla. Sinne oli tullut hautakivi ja muistopatsas, jotka olivat oikein kauniit. Elämän tarkoitusta nuoren ihmisen kuoleman äärellä on niin vaikea ymmärtää.

Illalla olisi ollut taidenäyttelyn avajaiset, mutta emme menneet, vaikka mieli olisi tehnyt. Jotenkin on pakko rauhoittaa elämää, kun ensi viikko on kamalan kiireinen. En jaksa olla jatkuvasti menossa. 

Iltapäivällä haudattiin 46-vuotiaana kuollut tuttavani. Ajattelen häntä, kun katson palavaa kynttilää tänä iltana

.