Eilisen uutisia kuunnellessa ja tämän aamun lehtiä lukiessa tulee tunne, että me ihmiset olemme suurin uhka luonnolle. Unkarin myrkkyvuoto, joka uhkaa valua Tonavaan ja on nyt jo saastuttanut myrkkylietteellään 40 neliökilometrin alueen, on taas järkyttävä todiste ihmisten piittaamattomuudesta. Jokia pitkin tuho saattaa levitä useisiin naapurimaihin. Sateelliittikuvissa on näkynyt suuria murtumia padossa jo edellisenä päivänä ja ainetta on ilmeisesti ollut paljon enemmän altaassa kuin mitä on ilmoitettu. Satojen ihmisten elämä on pilalla luonnosta nyt puhumattakaan. Järkeni ei ymmärrä tällaista piittaamattomuutta!

Yli kaksikymmentä vuotta sitten, tarkemmin maaliskuussa 1989, tajusin yhtenä päivänä, miten järkyttävän pahaa tuhoa ihminen saa maapallon luonnolle aikaan. Exxon Valdezin karilleajo Alaskan rannikolla aiheutti valtaisan katastrofin: 41 000 tonnin öljypäästöt, satoja tuhansia eläimiä kuoli ja pitkäaikaisvaikutukset hylje- ja vesilintupopulaatioille olivat suuret. Korvauksiinkin meni rahaa 5,4 miljardia euroa.

Silloin liityin Suomen luonnonsuojeluliittoon ja ajattelin, että jos meillä ei ole luontoa, ei meillä ole mitään muutakaan! Olin soittanut tuohduksissani äidille myöhään yöllä kitkerän puhelinsoiton asiasta. Äitini kuunteli vuodatustani ja sanoi: "Kuule, en minä sitä alusta karille ajanut!" Taisin olla todella vihainen asiasta.

Meksikon öljyturma tänä vuonna oli vain jatkoa ihmisten törppöilyille. Linkolamaiset ajatukset valtaavat mieleni:  Kyllä se niin on, että luonnolle ihminen on aiheuttanut vain suurta tuhoa. Miten se kukoistaisikaan ilman meitä!