Isänpäivän iltapäivä menossa. Vähän haikea mieli, vaikka mukava päivä onkin. Oman isäni haudalle vein perjantaina jo kynttilöitä. Hän kuoli 26 vuotta sitten leukemiaan ja vieläkin on ikävä! Eihän se mihinkään häviä. Onneksi voin "lainata" Karin isää, joka iäkkäänäkin on yhä hyvissä voimissa.

Olimme syömässä Karin vanhempien luona isänpäivälounasta ja samalla onnittelemassa. Karin veli kahden poikansa kanssa oli myös siellä. Oli mukava jutella pitkästä aikaa ja ruoka oli taas kerran niin maukasta.

Aamulla väsäsimme koneella isänpäiväkorttia. Kaikki muu sujui hyvin, mutta tulostus niin, että se näyttää oikean kaksipuoleisen kortin näköiseltä, oli vähän pulmia tuottavaa. Kari sen ratkaisi, eikä tullut kuin muutama virheellinen.

Kuvailin marraskuisia maisemia, maalla kun veden äärellä ollaan. Vesi minua kiehtoo, samoin kivet. Nyt eletään kohta sitä pimeintä hetkeä syksyssä.