... ajelin rättiväsyneenä töiden jälkeen mökille! Ensin piti rynnätä koulusta suoraan sovittamaan kuoropukua ompelijalle, mutta heti sen jälkeen painelin mökille kilpaa hämäryyden kanssa. Homman nimi oli se, että olin unohtanut kaataa pakkasnestettä keittiön viemärin vesilukkoon. Kun mökki on kylmillään talven, vesilukko halkeaa, jos se jäätyy. Tällä viikolla yhtäkkiä tajusin, että ennustetaan kunnon pakkasia jo viikonlopuksi, joten mökille oli pakko ehtiä ennen niitä.

Ostin huoltoasemalta ainetta, kun entinen oli loppu. Sitä ennen ehdin Karilta monena päivänä kysyä aineen nimeä. Jotenkin sekoan, kun autossa laitetaan jäänestoa pissapoikaan ja taas erilaista jäähdyttimeen. Kumpi se sitten on mökille, sitä aina pähkäilen. Selväksi kuitenkin lopulta asia tuli.

Ajelin 30 kilometriä mökille. Mökkitie oli osaksi aurattu, mutta meidän pään aurautan vasta joulun jälkeen. Jätin auton tien varteen ja kävelin lopun puolen kilometrin matkan. Oli sininen hetki ja vaikka lähtiessä harmittikin mokoman lorauksen takia raahata itsensä sinne asti, niin maisema kyllä haihdutti taas kerran harmit. Oli uskomattoman hienoa: hiljaista, puhdas lumi ja hämärän vaihtuminen pimeäksi. Järvi ei ollut jäässä, joten ainoa ääni oli aaltojen vaimea loiskinta rantakiviin. Ja yksi sorsa, joka lensi kaakattaen ohi.

Kuvasin ja katselin ja nautin ja sitten LORAUTIN aimo annoksen ainetta viemäriin. Homma oli tehty!

Takaisin kävellessä pimeys ehti kietoa maiseman valtaansa, mutta uusi lumi valaisi. Eihän metsässä koskaan talven lumilla ole pilkkopimeää. Mökiltä on kaksi kilometriä lähimpään asuttuun taloon, joten yksin olin metsän keskellä. Yhdet isohkot jäljet näin. Olisikohan ollut koiran? Minua ei yleensä pelota mökkimaisemissa, vaikka olen yksin. Ja mitä pelkäämistä siellä nyt olisikaan. Sanoin kuitenkin Karille, että ihan joka nainen ei kävelisi pimeällä metsätiellä yksin! ( Hmm... en ole ihan varma, osasiko hän olla minusta ylpeä. )

Pakollisen homman vuoksi sain mukavia kuvia ja kiireisen viikon päätteeksi ihanan luontoretken. Ei hullumpi loraus!