Raskas päivä takana. Lähdin töihin puoli kahdeksan jälkeen ja kotiin tulin suoraan koulusta klo 17.15. Normaalin työpäivän päälle oli kaksi kokousta. Tärkeitä asioita kaikki. Huomaa vaan, että kun työpäivä venähtää yli kahdeksan tunnin, vastaanottavuus asioille ei enää ole kovin kummoista! Kuitenkin pitäisi olla skarppina loppuun asti.

Puolentoista viikon päästä on adventti. Tuntuu hassulta, miten joulun tulo aina minut yllättää, vaikka jouluihmisenä sen merkitys on todella suuri syksyisen pimeän keskellä. En talvea kyllä kestäisi ilman joulua.

Aamulla ryhdyin katselemaan joulukortteja, vaikka yleensä ei ole yhtään ylimääräisille asioille aikaa. Olen vanhanaikaisten kirjeiden ja korttien ystävä, joten joulun alla haluan muistaa ystäviä korteilla. Olen monet vuodet kirjoittanut ne itsenäisyyspäivän aikoihin. Se hetki on minulle tärkeä: Kynttilä palamaan, joululaulut soimaan ja kirjoituksen lomassa ajatukset ystäviin. En ole koskaan kokenut joulukortteja riesaksi tai pakkopullaksi. Jopa postimerkkien liimailu on hauskaa, varsinkin nyt tarra-aikana. Minusta on myös todella mukavaa saada kortti ja varsinkin kortin kuva on minulle merkityksellinen, toki ystävien viestitkin. Laitan kaikki kortit eteisen oveen ja sieltä niitä katsellaan koko joulunaika.

Monet ovat siirtyneet sähköiseen viestintään joulunkin alla, mutta minä en. Tekstari tai sähköinen kortti ei tule ikinä minulle merkitsemään samaa kuin oikea kortti.

  Tästä voisi saada rajaamalla veikeän joulukortin! (Keinuhevonen Orivedeltä!)