Aamulla kello soitti kahdeksalta. Tai piti soittaa. Kännykän herätyskello soi ja ihmettelin, kun oli niin pimeää. Olohuoneessa katsoin kelloa ja se näytti SEITSEMÄÄ! Samoin muut kellot. Kännykän kello oli jäänyt kääntämättä talviaikaan ja herätys oli todellisuudessa tuntia liian aikaisin. No, kömmin takaisin sänkyyn ja köllöttelin vielä tunnin verran.

Yhdeksäksi menin seurakuntamme leirikeskukseen luottamushenkilöiden aamupäivään. Työskentelyämme johti konsultti, joka luotsasi meidät miettimään kulunutta neljän vuoden valtuustokautta. Se sisälsi seurakuntien liitoksen, joten paljon uutta asiaa on koettu, osa hankalia ja kipeitäkin.

Apuna meillä oli lattiaan tehty aikajana ja nelikenttä. Lisäksi konkretisoimme ajatuksiamme kivillä, joita oli lattialla iso röykkiö isoja ja pieniä. Niitä asettelimme kenttään ja aikajanalle. Minä, joka pidän kivistä erityisesti, olin todella innostunut työskentelystä. Kaiken kaikkiaan koko aamu oli mielenkiintoinen ja antoisa. Ajatukset menneestä, ja mitä olemme sen kautta oppineet, jotenkin kristallisoituivat. Ei ole aiemmin kivien kantelu ja siirtely ollut yhtä mielenkiintoista! Tämä oli yksi parhaista koulutuksista, joita olen käynyt tähän aiheeseen liittyen.

Iltapäivällä lähdin mökille. Siellä oli lankomies koiran kanssa ja hän haikaili vielä järvelle. Vene on jo talviteloilla, mutta sula vesi olisi kiinnostanut uistelijaa. Nella juoksenteli innoissaan vapaana ja maisema näytti niin marraskuiselta.