"Taatto, taatto läksi innoissaan..." lauletaan joululaulussa. Meillä ei ollut taattoa mukana, vaan lähdimme kahdestaan katsomaan tulevaa joulukuustamme. Meillä on ollut jo vuosia serbiankuusi joulupuuna, sillä se on tuuhea eikä pudota neulasia. Viime jouluna jouduin lähes käsirysyyn sitä ostaessani, mutta sain kuin sainkin hairastua käteni jonkun puun oksaan. Nyt päätimme soittaa vahingosta viisastuneena ja varata puun valmiiksi. Isäntä, joka niitä kasvattaa, kutsui meidät paikan päälle valitsemaan, jotta saisimme mieleisemme.

Oli satanut lunta koko päivän ja tiet olivat tuhruisia. Ajelimme hiljaa puolisen tuntia idyllisiä maalaisteitä kuunnellen samalla Rajattomien joululauluja. Luonto oli ihanan näköinen, niin jouluinen.

Perillä isäntä johdatti meidät järven rantaan pellon reunaan ja siellä niitä joulukuusia kasvoi. Saimme valita itse. Vähän haikealta tuntuu, kun puu on iso ja se pitää meidän vuoksemme listiä, mutta kai se kuuluu asiaan. Oksaan ripustettiin lappu ja jouluviikolla sitten tavataan seuraavan kerran. Kuusi tuodaan sisälle saakka ja laitetaan jalkaan. Aivan ihanaa palvelua heiltä!

Tuossa se nyt töröttää vasemmalla, meidän kaunis ja rakas joulupuumme: