Olin parturissa töiden jälkeen. Naiset kai käyvät kampaajalla ja niin minäkin, mutta kun parturi sana on jotenkin mukavampi minun suuhuni. Juttelimme tutun asiakkaan ja henkilökunnan kanssa niitä näitä. Naiset kertoivat kaupassakäynneistään ja ruuanlaitosta sekä siitä, miten miesten mukanaolo sotkee heidän tehokkaat kuvionsa harhateille. Kuuntelin aikani ja sitten sanoin: "Inhoan ruokakaupassa käyntiä ja erityisesti ruuanlaittoa. Onneksi Kari hoitaa ne mielellään. En ole nytkään tikkua ristiin laittanut viikonlopun menusta!" Naiset naureskelivat hyväntahtoisesti. Selitin kyllä, että osaan pitää ihmiset hengissä syömisen suhteen, mutta kun se on niin kuolettavan tylsää!!

Tukka tuli leikattua ja harjoittelijatyttö teki oikein mallikasta työtä. Nuoret, juuri oppinsa saaneet, ovat monesti erittäin taitavia ja huolellisia. Aikaa ehkä menee enemmän. Tämä neitonen valmistuu tammikuussa ja on myös käytännössä "valmis" työhön. Minulla on erittäin hyvät kampaajat samassa liikkeessä, mutta yhtään jälkeen heistä ei jäänyt harjoittelijaneitonen, joka leikkasi hiukseni oikein kivasti. Onnea hänelle ammattiinsa!

Mitä tapahtui, kun tulin kotiin? Vastassa oli vastaleivotun pizzan tuoksu, siisti keittiö ja nälkäiselle, työstä uupuneelle opelle herkullinen iltapala. Kaupassa oli käyty ja viikonlopun ruoka mietitty.

Ketä pidetään kyökkiasioissa kuin kukkaa kämmenellä? Ja arvatkaa vaan, osaanko arvostaa! KYLLÄ!