Töiden jälkeen sisareni tytöt tulivat meille. 13-vuotias ehti ensin suoraan soittotunnilta jalat märkinä sohjossa kulkemisesta. Etsittiin jalkaan ensi töiksi kuivat sukat ja kuivattiin föönillä märkiä. Juteltiin pitkästä aikaa kahdestaan kaiken maailman juttuja.

Ajattelin itsekseni, kuinka ihanaa on olla osana tämän ikäisen nuoren maailmaa. Olemme aina olleet läheiset ja tuntuu mukavalta huomata, että vieläkin hän mielellään tulee kyläilemään ja viettämään aikaa kanssani. Tiedä häntä, kuinka kauan näin jatkuu. Murrosikä on myrskyisää aikaa. Silti ajattelen, että yhdessä koetut hetket ja tieto siitä, että voi aina tulla käymään ja juttelemaan, kantavat myllerrystenkin yli. 13-vuotias on erittäin ihana lapsi, empaattinen, rohkea ja sydämellinen. Olen niin ylpeä hänestä ja siitä että hän on rakas kummityttöni.

Iltapäivällä myöhemmin omalta soittotunniltaan saapui 9-vuotias. Söimme pizzaa ja hän hullutteli tapansa mukaan. Iloinen ja aurinkoinen lapsi, joka ei turhaan kanna huolta mistään! Ison siskon kiusoittelun lomassa hän teki parhaansa sobotoidakseen jokaisen ottamani valokuvan venkoilullaan ja velmuilullaan. Häntä katsoessaan ei voi muuta kuin hymyillä: Kuinka valoisa ja valloittava lapsi!

Iloinen ja sydämellinen iltapäivä! Lapset ja nuoret ovat niin aitoja. Hyvä mieli hyrrää vieläkin sisälläni.