Tänään puolilta päivin lähdimme ajelemaan erääseen kirkonkylään, jossa on isoja, vanhoja maalaistaloja. Yhteen niistä meillä oli oikein asiaakin, mutta samalla matkalla ajattelimme käydä katsomassa erästä toista taloa, jossa on aarin kokoinen pirtti. Kari on kiinnostunut näistä vanhoista rakennuksista. Samalla saimme ihailla kauniita maalaismaisemia kumpuilevien peltojen ja järvien keskellä.

Löysimme helposti talon, jota etsimme. Se oli suuri, koristeellinen vanha päärakennus ja tarkoituksenamme oli ottaa siitä muutama kuva. Kun Kari nousi autosta kuvaamaan, huomasimme, että kamera oli unohtunut kotiin. No, ei hätää! Kännykässähän on kamera, joten kyllä sillä jonkunlaiset kuvat saataisiin.

Nousin pois autosta ja nappasin muutaman kuvan. Päätin kävellä tietä vähän kauemmaksi, jotta saisin toisesta kuvakulmasta myös kuvan. Juuri kun pysähdyin ja nostin kameraa kuvausasentoon, tapahtui jotain. Ennen kuin ehdin öötä sanoa, olin rähmälläni tien poskessa: Tie oli aurattu tyhjän päälle ja astuessani askeleen reunaan päin jalka humpsahti ojaan puolireittä myöten. Menetin tasapainoni ja kaaduin tielle jääneen jalkani päälle ja polveen sattui. Kaiken kukkuraksi olin jäänyt pahaan asentoon, kun toinen jalka oli syvällä ojassa ja muuten olin mykkyrässä toisen jalkani päällä. Osaksi nauratti, kun en meinannut saada kangettua itseäni pystyyn, toisaalta harmitti, sillä polvi tuntui kipeältä. Kari katseli  kauempaa huolestuneena rypemistäni. Hän luuli, että olin liukastunut.

Nilkuttaen linkkasin autolle ja loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että henkiin jään ja polvikin taisi säästyä suuremmilta kolhuilta. Kengässä oli lunta kilo kaupalla ja kännykässä myös. Talven ensimmäinen kaatuminen koettu!

Myöhemmin iltapäivällä kävin mökillä hiihtämässä. Tai ei sitä hiihtämiseksi oikein voinut sanoa: Tuuli oli navakka ja latu jäällä ummessa. Hiihdin = kävelin sukset jalassa vastatuuleen niin pitkälle kuin jaksoin ja sitten käännyin takaisin. Paluumatka olikin helppo. Tuulenpuuskan tullessa levitin käteni ja tuuli työnsi minua pitkän matkan eteenpäin.

Ilma oli muutenkin metka, vähän kuin kesällä ennen ukkosta. Pilvet olivat tummat ja välillä niiden lomasta pilkahti aurinko. Oli ihan uhkaavan synkän näköistä välillä. Olisi voinut kuvitella, että kohta voisi alkaa kova lumisade. Mitään ei kuitenkaan taivaalta satanut.

Tuuliset päivät jatkuvat, sanottiin sääennustuksessa.