Tänään illalla osui silmiini kaupunkimme keskustassa olevan lammen rannalta meriharakoita. Tämä Färsaarten kansallislintu, joita elelee Suomessa n. 4000 paria, on levinnyt myös sisämaahan 50-100 parin voimalla. Meillä niitä on nähty kymmenisen vuotta ja kai joku pari on pesinytkin. Veikeä oranssinokkainen, mustavalkea kahlaajalintu, jonka kyllä huomaa "tavallisten" lintujen joukossa. Meriharakat olivat kiireisessä työn touhussa syötävää etsiskelemässä eivätkä juurikaan kiinnittäneet mitään huomiota muutaman metrin päässä tiellä liikkuneisiin autoihin. Tulin niin hyvälle mielelle ne nähdessäni!

Iltapäivällä olin mökillä vähän haravoimassa ja istutin muutamaan astiaan orvokkeja. Miten ne hehkuivatkaan keltaisina vielä muuten niin ruskehtavassa pihassa! Orvokkeja oli mukanani iso kasa ja pois tullessani ajelin kahden hautausmaan kautta. Istutin niitä isän ja isovanhempieni haudoille. Harrastin myös rantakivillä keikkumista, kun kauhoin mukaani kanisteriin vettä kastelua varten. Naakat vahtivat hengenpelastajina rantapuissa tai sitten olivat muuten harmissaan, kun pilasin niiden iltarauhaa. Toinen hautausmaista on niemessä ja otin vettä myös isän hautaa varten. Seurakunnat eivät vielä ole kytkeneet vesijohtojansa toimintaan.

Ilta oli kylmä mutta muuten ihana. Ei tuullut juuri ollenkaan ja lähes tyyntä järvenpintaa katsellessa sielu lepäsi. Huumaava lintujen sirkutus säesti istutusretkeäni. Voi, tätä kevään ihanuutta!