Ajaessani eilen mökiltä töihin kuuntelin radion aamu-uutisia. Siellä kerrottiin, miten 130 kilometriä Kotkasta sijaitsevan Sosnovyi Borin ydinvoimalan jätealtaat ovat tupaten täynnä. Nyt suunnitellaan ydinjätteen rahtaamista Siperiaan teräskonteissa. Jätettä on niin paljon, että altaan tyhjentämiseen menee 16 ja puoli vuotta, vaikka työtä tehtäisiin joka päivä 24 h vuorokaudessa kolmessa vuorossa.

Siperiassa jäte on turvallista, jos kontit pysyvät ehjinä. Ydinjäte säteilee kuitenkin vielä satoja, jopa tuhat vuotta. Lisää jätettä on luvassa Sosnovyi Borista, sillä tänään luin netistä, että Venäjä suunnittelee sinne uutta voimalaa, jossa olisi 4 reaktoria. He tarvitsevat omaan maahansa energiaa, jotta voivat myydä mahdollisimman paljon maakaasua Keski-Eurooppaan!

Huh, huh! En ole koskaan kannattanut ydinvoimaa. Onhan se turvallinen ja saasteeton vaihtoehto silloin, jos voimalat pystytään hallitsemaan. Tänä keväänä syntymäpäiväni 11.3. kuitenkin näytti ihmisen taidot selvitä ydinvoiman kanssa: Pieleen meni, tällä kertaa Japanissa! Sotkua selvitään vieläkin ja peruuttamattomia vahinkoja on tapahtunut niin ihmisille kuin luonnollekin. Lisäksi vaarallinen säteilevä jäte, jonka annamme perinnöksi tuleville sukupolville, ei tunnu hyvältä.

Olen itse uusiutuvan energian kannattaja ja vaihtanut oman sähköni siihen. (Ties mitä sähköä oikeasti käytän, mutta ainakin rahani menevät uusiutuvan tuotantoon.)

Ihan oikeasti minua pelottaa Venäjän rajan takana olevat ydinvoimalat. Jotenkin uskon, että Pohjoismaissa voimalat ovat tarkan huolenpidon alla koko ajan, mutta rajan takana taitaa olla toisin. Toivon hartaasti, että olen pelkoineni väärässä!