Kari lähti iltapäivällä tuuraamaan kyläkioskille ja minä jäin yksin mökille. Naapureissakaan ei taida olla ketään ja vastarannallakin on hiljaista vilkkaan juhannuksen jälkeisen helleviikon jäljiltä. Hain postin kävellen tihkusateessa ja keräsin maljakkoon päivänkakkaroita ja kauroja. Nukuin pienet päiväunet, luin lehtiä, tiskasin ja illalla saunoin.

Ihan tavallisia touhuja koko päivä. Ilma on ollut surkea: tihkusadetta suurin osa päivästä ja lämmintä 14 astetta. Silti tuntui mukavalta olla yksin.

Olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat omaa aikaa yksikseen. Ehkä osasyy on työ, jossa olen aina parinkymmenen oppilaan kanssa, välillä satojen ihmisten ympäröimänä. Harvoin tulee yksin ollessa sellainen tunne, että ompa tylsää. Tänäänkin nautin saunan jälkeen hiljaisuudesta alamökin verannalla ja ajattelin, että tätä ihanuutta sitten talvella muistellaan.

Työaikana olen iltapäivisin ja yleensä iltaisinkin harrastusten jälkeen kotona yksin. Nautin siitä. Viikonlopussa Karin kanssa on sitten äksöniä riittämiin! Olen monesti miettinyt, millaista olisi olla viisihenkisen perheen äitinä työpäivän jälkeen. Kieltämättä pääsen helpolla! Toisaalta perheenäitinä en juoksisi kuoronharjoituksissa ja esiintymisissä, puhumattakaan loputtomista kokouksista. Olen tyytyväinen omaan tilanteeseeni, enkä osaa kaivata vilkkaampaa perhe-elämää, kun en siitä mitään tiedä. Toisaalta sisarentyttärien kanssa on oikein hauskaa viettää aikaa, mutta kiva on heidät palauttaa kotiinsakin yökyläilyjen jälkeen.

Seuraan blogia, jossa 13 lapsen äiti kertoo elämästään suurperheen äitinä. Olen usein lukiessani ihaillut häntä. Minusta ei olisi siihen rumbaan, ei sitten ollenkaan!

Jos summaan ajatukseni, lopputulos taitaa olla, että olen jokseenkin tyytyväinen elämääni, kun yksinolokin tuntuu niin mukavalta.

Taidankin kömpiä tyytyväisenä nukkumaan!