Lapsena kesään kuului aina marjastus. Muita marjoja oli ihan kohtuullisen mukava poimia, mutta mustikkametsässä olo oli inhotus.

Ehkä osana inhooni oli se, että lapsen näkökulmasta mustikan poiminta oli hidasta, sotkuista ja hyttysten maustamaa. Meidän perheessä metsästä ei tultu pois, ennen kuin ämpäri oli täynnä. Vaikka sitä kaikki yhdessä poimittiin, niin silti ehdin toivoa jostain saavani jättimustikan, joka täyttää salamana koko astian.

Yhden mustikkapaikan vieressä oli pystysuora kallionseinämä. Kuvittelin aina, että siinä oli peikkojen valtakunnan ovi, josta peikkokuningas nappaa minua nilkasta kiinni ja vetää kallion sisään. Siinä on takuuvarmasti mustikoita, jos vain kesä sellainen on, että mustikkasatoa tulee. Maasto vain on kallioista ja louhikkoista, joten tarkkana saa olla kävellessä, ettei lankea.

Ajattelin lapsena aina, että aikuisena en pakota KOSKAAN itseäni mustikkametsään! Inhoan vieläkin mustikan poimintaa. Silti katson kansalaisvelvollisuudeksi käydä kerran kesässä poimimassa sieltä "peikkopaikasta" ainakin piirakkamarjat ja mahdollisuuksien mukaan vähän pakkaseenkin. Yleensä olen vajaan ämpärin tuonut mukanani, jos on ollut kohtuullinen marjasato. Jos marjoja ei ole ollut tarjolla, en ole osannut asiaa juuri harmitella .

Tänään oli siis tämä mustikkapäivä. Vaikka aikuinen olenkin, niin silti "peikkoseinän" vieressä poimiessani katson aina varmuuden vuoksi tarkasti, ettei kallion vieressä näy mitään kummallista. Mielelläni siirryn kauemmaksi poimimaan heti, kun marjat siinä kohtaa loppuvat. Näköjään tältä osin en tule koskaan aikuiseksi!

Enkä siinä, että yhtä tylsää touhua poimiminen oli tänäänkin. Marjoja oli vaikka kuinka! Vajaa kaksi tuntia retkeen meni kävelyineen ja saalis oli noin 7 litraa, joka varsin hyvin minulle riitti. Vaikka kuinka ajattelin, että ompa kiva, kun ei ole hyttysiä riesaksi saakka ja luonto on kaunis ja aurinko paistaa... Kamalaa se silti oli! Kuuma tuli, kädet olivat tahmean punaisina, louhikon yli rämpiessä ämpäriä raahaten meinasin tuiskahtaa turvalleni jäkälikköön ja sitten jälkeen päin vielä puhdistaminen! Mutta ylpeä olin saaliistani: Taas tuli velvollisuus täytetyksi!

Ps. Mustikkapiirakka maistui hyvältä...