Illalla kello puoli yhdentoista tienoissa kiskoin säleverhot ylös, sammutin valot ja aloimme tiirailla tähdenlentoja. Niihin aikoihin maapallo ajautui 110 vuotta vanhan pölypilven läpi (draconidien parvi) ja tiedossa olisi ollut hienoja näkymiä.

Meillä kuu killisteli taivaalta kirkkaana valaisten maiseman niin hohdokkaaksi, ettei me mitään nähty! Tietysti kaupungin valotkin vaikuttivat asiaan. Täältä korkealta yleensä pystyy katselemaan kaikennäköisiä taivaan ilmiöitä, mutta nyt epäonnistuttiin surkeasti. Edes kaukoputki ei auttanut asiaa. Katselinkin sitten kuuta, joka näkyi todella komeasti putken läpi.

Kari rötkötti makuuhuoneen sängyssä ja katseli sieltä. Sulatuslasienkeli ikkunassa piti ottaa pois ja silloin se tapahtui: Näimme illan ainoan tähdenlennon, kun enkelin kanssa roikkunut sulatuslasitähti putosi helähtäen lattialle ja meni sirpaleiksi! Tämä tähdenlento olisi saanut jäädä näkemättä!