Tänään olen mietiskellyt, miten joku päivä voi olla surkea ilman, että mitään sen kummempaa olisi edes tapahtunut. Toisena päivänä voi fiilis olla iloinen, vaikka oikeasti on ollut suuria huolia ja murheita ratkottavana.

Eilen olin ärtynyt ihan pikku jutusta. Onneksi tunne haihtui yöunien myötä ja päivä on ollut peruspositiivinen aamusta iltaan. Silti se ei tarkoita, että olisi ollut mukava päivä sanan varsinaisessa merkityksessä. Kyllä sitä visaisia työjuttuja on väännetty tänäänkin! Mutta jotenkin vain perusvire on ollut iloinen ja reipas eikä edes tuhruinen sumusää ole tunnelmaa latistanut.

Minulla on oikeastaan kaikki hyvin elämässäni tällä hetkellä: Läheiset ovat suurin piirtein ok, olen itse suhteellisen hyvässä kunnossa fyysisesti ja työ on edelleen niin mukavaa ja mielenkiintoista. Olohuoneessa on uudet valkoiset verhot, kuoronharjoitukset olivat kivat ja kohta saa mennä nukkumaan! Ei mitään valittamista. Olen kiitollinen!

Seuraan joitain blogeja, joiden kirjoittajat taistelevat hyvin vaikeiden asioiden kanssa, jopa elämästä ja kuolemasta. Tiedän tunteen, kun elämä pysähtyy sairauden äärellä. Silloin on oikea syy masentua ja ärtyä. Nämä minun elämäni pikku murheet painivat ihan toisessa sarjassa.

Toivottavasti kaikilla heillä, joita elämä tällä hetkellä yrittää nujertaa taakkojen alle, olisi huomenna parempi päivä: helpompi olo, vähemmän huolia ja enemmän elämänuskoa. Sitä oikein sydämestäni heille toivon!