Tiistaisin kuljen koulussa pyörällä. Tänään iltapäivällä oli ilmassa jo aavistus kuulautta, joten oli mukava poljeskella kotia kohti. Vielä hauskempaa oli myöhemmin lähteä ajelemaan autolla parinkymmenen kilometrin päähän kuun noustessa taivaalle ja valaistessa hämärtyvää iltaa. Oli todella kaunista. Ilmakin tuoksui raikkaalta ja tuhruisesta marraskuun säästä ei ollut tietoakaan.

Vein taulun kehystettäväksi. Kun valitsimme kehyksiä, oli ehdolla monta sopivaa. Valitsin kuitenkin ensimmäisenä näytetyn vaihtoehdon, aavistuksen sinisävyisen. Työ on enkelitaulu, jossa on kirjoitettuna laulun sanat sisareni pienelle pojalle. Taulu tulee kastelahjaksi puolentoista viikon päästä pidettäviin ristiäisiin. Kiitos Sirkka-Liisa upeasta enkelityöstä ja Ritva taidokkaasta tekstauksesta!

Ilojen jälkeen seurasi niitä ärtymyksiä. Kävin apteekissa, josta en kuitenkaan saanut lääkkeitäni mukaan, olivat loppu. Vaikka toimitusaika ei ole kuin vuorokausi, suunnaton riepominen valtasi mieleni. Kesästä lähtien olen hoitanut äitini lääkeasiat apteekissa ja vaikka minun ei omien asioden takia yleensä  tarvitse apteekissa käydä kuin harvakseltaan, viime kuukausien aikana sen kynnyksen yli on tullut astuttua useasti. Joka toinen kerta on käynyt niin kuin tänään: "Valitettavasti meillä ei juuri nyt ole kyseistä..."

Kymmenien vuosien ajoilta en muista kuin yhden kerran, jolloin en heti saanut lääkkeitä mukaani. Pari vuotta sitten apteekkari vaihtui ja apteekkimme muutti upouusiin tiloihin. Henkilökunta on ystävällistä ja asiantuntevaa, palvelu nopeaa, mutta varasto ilmeisesti pieni. En usko, että kaikki lääkkeiden loppumiset ovat osuneet minun asiointikäynnilleni. Tuntuu vähän siltä, että varasto pidetään pienenä, jotta hävikkiä ei tulisi... ja jollainhan ne hienot uudet tilat pitää maksaa! Ilkeästi sanottu, mutta olen väsynyt ramppaamaan apteekissa aina kaksi kertaa yhtä lääke-erää kohti!

Annoin palautetta ystävällisesti henkilökunnalle ja aion vielä lapunkin rustata nimelläni palutelaatikkoon. Keskustelisin asiasta mielelläni vaikka itse apteekkarin kanssa.

Miten ihmeessä ärtymys tällaisesta pienestä asiasta täyttää mieleni näin totaalisesti tänä iltana?