Aamulla herätessä aurinko alkoi nousta läheisen mäen takaa. Pakkasaamu näytti kauniilta: valkoista kuuraa puissa ja auringonsäteet pilkistivät savujen takaa. Liput liehuivat saloissa presidentinvaalien ja Runebergin kunniaksi.

Illalla täytyy seurata vaalin tulos. Yhtään ei jännitä, sillä valitaanpa kumpi tahansa, Suomi saa hänestä hyvän presidentin. Kampanja on ollut kahden herrasmiehen välinen, joka on minua erityisesti miellyttänyt. Ärtymyksen ärinöitä ja vihastuksen vapinoita ei olla nähty. Kannattajat (tai vastustajat) ovat netissä heitelleet välillä sopimattomia, mutta eipä niitä ole tarvinnut lukea, jos ei ole halunnut.

Tänään on alkanut myös kirkon Yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna tuotto menee kotimaassa ylivelkaantumisen ja köyhtymisen torjumiseen. Ulkomaankohteena on Uganda, jossa keräysvaroja käytetään pienimuotoiseen yritystoimintaan, jonka avulla ihmiset pääsisivät köyhyydestään.

Ihmiset voivat joutua tosi pahaan taloudelliseen ahdinkoon ilman omaa syytään. Katselimme tänään Yhteisvastuukeräyksen aloitustempauksessa videon suomalaisesta äidistä, joka joutui valitsemaan työnsä ja yhtäkkiä vakavasti sairastuneen poikansa välillä. Omaishoitajana hän on joutunut kohtaamaan köyhyyttä ja velkaantumista, jonka syylle hän ei ole voinut mitään. Poika odottelee nyt uusia keuhkoja toipuakseen vakavasta sairaudestaan. Koskettavaa!

Osallistutaan keräykseen kuka milläkin tavalla!