Eilen alkoi synttärien vyöry perhe- ja ystäväpiirissä. Lähes kaikki viettävät syntymäpäiviään maaliskuusta toukokuulle ulottuvassa jaksossa. Poikkeuksena on vain kaksi sisareni lasta, josta toinen on heinäkuun, toinen syyskuun lapsi.

Tänään etsin nelivuotiaalle kummipojalle lahjaa. Toinen viikon sisällä juhliva kummilapsi viettää synttäreitään armeijassa. Olen tehnyt päätöksen jo kauan sitten, että 18-vuotiaaksi muistan syntymäpäivät lahjalla, sen jälkeen seuraava muistettava ikä onkin viisikymppiset!  :=) Välissä lähettelen vain onnittelukortteja tai puheluita.

Hassuinta meidän suvussa on, että äitini nimipäivä on samalla lankoni syntymäpäivä. Saavat anoppi ja vävy juhlia samalla kakulla!

Pienenä oli hauska juhlia. Kuinka niitä synttäreitä odotettiinkaan! Nyt on menossa ne vuodet, jolloin toivoo, ettei kukaan muistaisi... Vuodet vain vierivät kauhealla vauhdilla ja ikää kertyy.

Muistan, kuinka teini-iässä mietin, miltä tuntuu olla aikuinen. Mielestäni aikuiset olivat vanhempia ja viisaampia sekä vähän arvokkaita. Vieläkin mietin samaa kysymystä: Joko tuntuu aikuiselta?