Tänään kävin katsomassa nuorisoteatterimme uuden näytelmän Kolme iloista rosvoa. Kummityttöni näytteli siinä leipuria.

Näytelmä oli todellinen lasten hitti. Ohjaaja oli tehnyt sen mukavan vanhanaikaiseksi ja nuoret näyttelivät todella hyvin. Leipurikin selvisi osastaan erinomaisesti ja täti oli tietysti hyvin ylpeä.

Samaan aikaan näytelmän kanssa yleisöstä kilpaili Suomi-Slovakia pronssiottelu. Pelkäsin, että katsomossa on vain mummi ja minä, mutta pelko osoittautui turhaksi. Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä ja katsomo oli täyden tuntuinen, vaikka tyhjiäkin paikkoja löytyi.

Kunpa kaikki nuoret löytäisivät kaduilla notkumisen sijaan jonkin mukavan harrastuksen! Toisilla niitä harrastuksia on sitten jo melkein liian kanssa kuten kummitytölläni: partio, pianonsoitto teorioineen, sukellus, kuorolaulu ja sitten tämä näytteleminen. Kun koulu sujuu hyvin ja virtaa riittää, niin mikä ettei!

Hieno näytelmä ja upea harrastus! Kiitos kaikille aikuisille, jotka olivat nuoria ohjaamassa ja mahdollistivat omalla pyyteettömällä työllään näytelmän esittämisen.