Näillä pienillä, söpöillä saappailla, kokonumero 20, asteli Samuel tänään tädin luokse kylään. Askeleet olivat harkitun vakaat, sillä yksivuotias on juuri oppinut kävelemään. Meno on keskittynyttä, mutta jos kiire tulee, kontataan varmuuden vuoksi.

Mukavin homma tätilässä oli keittiön kauhalaatikon tyhjentäminen lattialle. Kotonakin se tehdään välillä monta kertaa päivässä. Toisaalta äiti ehtii tyhjentämisen aikana laittaa perheelle vaikka ruuan, joten hyödyllistä puuhaa pikkumiehelle!



Hauska oli myös seurata, mitä teepöydässä tapahtui. Samuel on hoksannut kuukauden päivät, että isot ihmiset saattavat syödä parempaa ruokaa kuin mitä hänelle on tarjolla. Hän haluaakin maistaa jokaista suupalaa, jolla toiset herkuttelevat. Kaikki taitaa kelvata, mikä tietenkin avartaa makumaailmaa. Minulla hän maistoi luumua sekä kakkua ja hyvää oli.

Äitinsä kertoi, että isi oli yhtenä päivänä yllättänyt pikkuvesselin keksilaatikolta, vaikka paikka on huolellisesti teljetty. No, salvat oli auki ja poika söi keksipaketista toisella kädellä itse ja toisella syötti Nella-koiraa, joka istui vieressä rikostoverina. Aikamoinen pari taitaa heistä vielä kehkeytyä!

Kiva oli vierailu. Saatoin heitä kotiinpäin vesisateessa ja Samuel heilutti minulle ensimmäisen kerran erotessa ihan itse. Vau, olin otettu!