Ihanan sienikeiton syömisen jälkeen seuraava yö oli vähemmän ihana: Vatsanpuruja! Nukuin huonosti, heräilin vähän väliä vatsan vääntöön ja aamulla olin tietenkin väsyneenä silmät ristissä. Samoja seuraamuksia on ollut vuosikaudet sieniruokien jälkeen.

Nyt sitten päätin, että jätän sienet oman onnensa nojaan tästä eteenpäin. (Huokaus!) Pidän sienistä todella paljon, mutta kai se pitää nyt myöntää, että vatsalleni ne eivät sovi. Vaikka kuinka huolellisesti kypsentäisin, usein seurauksena on vatsavaivat. Suppilovahverot ovat olleet se pahin laji.  Ehkäpä kuulun niihin, joille sienten sokeri ei sovi (ns. trehaloosi-intoleranssi= sienisokerin imeytymishäiriö.) Sienet ovat myös huonosti sulavia, joten oma vaivani voi myös liittyä tähän. On syy mikä tahansa, pakko on luovuttaa, kun en jaksa enää kippuroida!

Muistan erään sienipitsan, jonka syömisen jälkeen mökillä koin yhden elämäni kauheimmista illoista: Vatsa oli niin kipeä, että ajattelin jo lähteä sairaalaan. Onneksi kuuden tunnin kipuilun jälkeen olo hieman parani ja antoi toivoa jatkosta. Jos en olisi ollut satavarma siitä, että sienet ovat suppiksia, olisin jo luullut saaneeni myrkytyksen!

Syökää te muut minunkin puolestani. Ja Karille tiedoksi: Pakkasesta löytyy ihanaa keittoa parisen litraa!