Tänään kylmä tuuli ja lokakuun hyytävä viima koetteli kesäihmisen sietokykyä. Oli kaivettava päälleen paksummat kamppeet, jotta selviytyisi koko päivän kestävästä välituntivalvonnasta. Vaikka se on vain 15 minuuttia kerrallaan, ehtii sitä siinäkin ajassa jäätyä huonosti pukeutuneena. Vaan en ollut kylmissäni, kun oli kunnon vaatteet.

Töiden jälkeen illansuussa kokoonnuimme koululle kuulemaan geokätköilystä tyky-toiminnan hengessä. Meitä oli kymmenkunta asiasta kiinnostunuttu, joita opasti asiaan jo pitkään vihkiytynyt työtoverimme. Ensin saimme tehopaketin tietämystä tietokoneiden äärellä ja sitten vain kamppeet niskaan ja lähdimme ensimmäistä kätköä etsimään.

Jotenkin aivot tällaisessa uudessa asiassa ovat kuitenkin vanhoilla raiteilla ja ensimmäinen kätkö piti paikantimella meille lähes tarjottimella ojentaa. Oli se piilo vaan niin hauskasti keksitty, ettemme millään meinanneet hoksata. Myöhemminkin huomasin, että kätköissä on aivan omanlaisensa ajatusmaailma, joka varmaan vähitellen loksahtaa paikoilleen, kun asiaa harrastaisi. Neljä kätköä etsimme ja olimme niin tyytyväisiä löytöihimme. Tämä on harrastus, josta varmaan voi kovastikin innostua, jos muutenkin tykkää luonnossa liikkua. Ja kätköjähän on myös city-ihmisille sopivissa paikoissa.

Lopuksi kävelimme järven rantaan kauniille nuotiopaikalle. Auringonlaskun punatessa taivaanrantaa sytytimme nuotion ja paistoimme makkaraa sekä höpöttelimme niitä näitä. Kiva kokoontua välillä muissa kuin työn merkeissä. Naurua riitti, varsinkin kun yksi meistä pimeällä polulla takaisin tullessa piiloutui puun taakse säikyttämään takana tulleet pahaa-avistamattomat. Savun tuoksu leijaili ympärillä, syksyn kirpeys tuntui poskipäissä ja mieli oli virkeä mukavan illan päätteeksi. Kolmisen tuntia meni ja kivaa oli!