Luin Hesarin kuukausiliitteestä (7/2011) tänään mielettömän mielenkiintoisen jutun aivokirurgi Juha Hernesniemestä. Hän on Töölön neurokirurgian klinikan ylilääkäri ja Helsingin yliopiston neurokirurgian professori, Suomen ja samalla maailman huippu alallaan. Samasta miehestä olen muistaakseni katsonut ohjelman aiemmin TV:stä. Kunnioitukseni häntä kohtaan vain kasvoi tämän jutun luettuani.

Juha Hernesniemi on tehnyt 35 vuoden aikana yli 12 000 aivoleikkausta, osa erittäin vaativia sellaisia. Lisäksi hän pystyy tekemään leikkauksia nopeasti, joka on aivoalueella erittäin tärkeää hapensaannin turvaamiseksi.

Huippukirurgimme oli kutsuttu Intiaan Mumbaihin tekemään kolme aivoleikkausta livenä, joita seurasi 170 intialaista aivokirurgia. Samalla hän vastaanotti Intian neurokirurgien yhdistyksen myöntämän Ginde-palkinnon, joka myönnetään vain suurimmille kirurgeille maailmassa, nyt suomalaiselle.

Jotkut meistä pelastavat työkseen ihmishenkiä. Sen rinnalla nenäliinojen pakkaus tai lasten opettaminen tuntuu todella vähäpätöiseltä työltä. Silti meitä kaikkia tarvitaan ja tarkemmin ajateltuna jokainen työ on hyvin tärkeää. Kaikista meistä ei vain ole tällaisiin "sankaritekoihin".

Itse olen äärimmäisen kiitollinen lääkäreille. Ilman heidän työpanostaan minunkin elämäni olisi katkennut lähes päivälleen 10 vuotta sitten. Lääkärien työ on vastuullista ja vaativaa, joten mielelläni suon heille työstä myös kunnollisen korvauksen rahallisesti. Virheitä ei saisi tehdä. Juha Hernesniemi kuvaakin artikkelissa epäonnistumista "polttoraudalla merkitsemiseksi", kuin olisi täydellisesti epäonnistunut lääkärinä.

Itse kauhistelin aivokirurgin omistautumista työlleen: Jo viideltä aamulla hän on työpaikalla ja kotiin palaa vasta yhdeksän - kymmenen aikaan illalla! Viikonloppuisin hän luennoi ulkomailla. Kuinka tällaista tahtia kestää? Ilmeisesti täytyy olla todella, todella motivoitunut työhönsä - ja aikuiset lapset sekä ymmärtävä vaimo!

Olen ylpeä, että meillä on Suomessa tällaisia suuria henkilöitä. Toivottavasti heistä kuulisi tulevaisuudessa enemmänkin lehdistä ja tiedotusvälineistä. Niin tyhjänpäiväisistä asioista juttuja tehdään, että välillä ihan hävettää journalismin taso.

Tässä artikkelissa meille kerrottiin todellisesta sankarista. Kaikkea hyvää hänelle vaativassa työssään!