Pimeys aamulla, hämäryys iltapäivällä jo aikaisin,
marras - kuollut - ajatuskin liikkuu kankeasti.
Ainainen väsymys painaa hartiat kumaraan.
Askel painaa - aurinkokin vajonnut jonnekin.
Eikö tämä koskaan pääty?

Yhtenä päivänä se sitten kuuluu, ensin vaimeasti,
vähitellen voimistuen: "Hoosianna! "
Liekki lepattaa heikosti, mutta se on valoa!
Adventin valoa, joka hiipien lämmittää sisintäni.
Eihän tämä koskaan pääty?

Se liekki valaisee jo pimeyttäni.
Enemmän valoa kuin hämäryyttä.
Lämmin tunne sisälläni nostaa hartiat kyyrystä:
"Hoosianna!" laulaa pieni ääni sisälläni.
Ei se pääty, se vasta alkaa!

(JP 24.11.10)