Vein aamulla aikaisin äitini kirurgian osastolle rintasyöpäleikkaukseen. Häntä jännitti kamalasti ja minua myös. Aikainen oli herätys, kun sairaalassa piti olla jo seitsemältä ja meiltä pitää varata matkaan talvikelillä puolitoista tuntia. Yhdeksäksi olin jo takaisin töissä.

Neljän jälkeen herääminen alkaa tuntua kropassa. Yritin äsken vähän päiväunia, mutta ei onnistunut. En edes torkahtanut. Taisi vaivata mieltä leikkausasiat ja heti, kun oli mahdollista, soitinkin osastolle hoitajalle.

Uutiset olivat ihania: Leikkaus oli mennyt hyvin, äiti on hyväkuntoinen ja mikä parasta, syöpä ei ollut levinnyt kainaloon. Kainaloa ei siis tarvinnut tyhjentää, joka on todella positiivinen asia ja hän säästyy oikean käden turvotteluilta.

Olen niin kiitollinen ja huokaisen syvään helpotuksesta tämän päivän osalta!