Yöllä heräsin klo 3.33. Katsoin kelloa ja tulin hyvälle mielelle: Ei hullumpaa olla hereillä, kun kellossa on noin mukava numerosarja! Ehkä joku muu olisi ollut kärttyinen herätessään keskellä yötä, eikä kellon numerosarjoihin olisi kiinnitetty mitään huomiota.

Jostain kumman syystä takerrun numeroihin. Ne eivät ole minulle pelkkiä arabialaisia, vaan jotenkin värittyvät ja "sisältävät" ylimääräistä viestiä. Selkeästi pidän parittomista, mutta parilliset ovat "vain" numeroita, elleivät ole osana jotain mielenkiintoista sarjaa. Peräkkäiset numerot, saman numeron toisto tai erilaiset sarjat mitä kummallisimmissa tilanteissa kiinnittävät huomioni: hintalappu, matkamittarin lukema, digitaalikellon aika, osoitenumero, päivämäärä... Numero 37 on huippukiva!

Kari naurahtelee, kun saatan sanoa illalla: "Kello on 22.22. Tosi hyvä aika mennä nukkumaan!" Niin, joillekin numerot eivät merkitse mitään muuta antamansa numeerisen informaation lisäksi. (Vaikka insinöörejä olisivatkin!)

Olen aina pitänyt matematiikasta. Se on ollut osa työtäni 27 vuotta. Ehkä siinä on jotain osviittaa kummalliseen mieltymykseeni tai sitten ei. Saattaahan olla, että olen vain jotenkin omituinen. Toisaalta tällainen numerohuvittelu on huvia sieltä halvimmasta päästä. Huvinsa kullakin!