Eilen oli luokallani liikuntaa. En itse opeta sitä, vaan lähden pitämään musiikintunteja, kun omat oppilaat ovat liikunnassa. Omat sukseni ovat maalla ja odottavat viikonloppuhiihtoja.

Tänään heti aamulla ensimmäiseksi sain kuulla, kuinka mukavaa oli ollut eilisellä hiihtotunnilla. Koulun pihan tuntumassa on kenttä, johon on näin talvella vedetty pienimmille koululaisille ladut. Ei tarvitse raahata suksia kauas, kun pääsee heti rappusilta hiihtämään.

Päivä oli aurinkoinen ja pakkastakin oli vain muutama aste. Nyt oli ekaluokkalaisten vuoro lähteä ladulle. Meidän luokka haikaili sinne myös. Jos olisin arvannut, että on näin upea keli, olisimme voineet hiihtää tänäänkin.

Kyllä on kiva, kun nykyajankin lapset pitävät hiihdosta. Muistan kymmenen vuotta sitten, kuinka enemmistö lapsista taisi olla niitä narisijoita. Nyt ei kuulu valituksia, vaan silmät loistaen halutaan ladulle ja pois tullaan punaposkisina ja iloisina. Kukaan ei valita! Välineitäkin tuntuu hyvin lapsilla olevan.

Suksirivistö koulun seinällä oli tänään hauskaa katsottavaa!