Puolen päivän jälkeen lähdin nautiskelemaan mökille. Pakkasta oli -13. Mökkitie oli viikon aikana "kovettunut" tai jotakin. Nyt siinä oli tosi hyvä ajaa eikä auto yrittänyt koko ajan puskea johonkin. Kävelin taas loppumatkan.

Perillä odotti huikaisevan kirkas järvimaisema. Unohdin, mokoma, aurinkolasit kotiin. Ihan rannasta kulki perinteisen ladut ja yksi ihminen siinä hiihtelikin. Vaihdettiin muutama sana ja hän valitti kovaa viimaa. Se olikin ainoa haittapuoli tänään. Viima järvellä kävi pohjoisesta tuimasti, mutta rannassa se ei meille tuntunut ollenkaan. Kävelin jäällä vähän aikaa. Siellä ei ollut vettä vaan kirkas jää n. 20 cm lumikerroksen alla.

Hiihtäjiä näkyi vastarannalla, mutta hiihtelivät rannan suojassa ja viiman vuoksi eivät lähteneet ylittämään järveä. Minäkin taidan ottaa huomenna sukset mukaan, jos ei viima enää kävisi.

Lapioin ylämökin toisen verannan tyhjäksi lumesta. Toiselle ei lunta tulekaan, kun on katto suojana. Kissatuuliviiri huussin katolla on lähes hautautunut lumeen.

Aurinko oli ihana! Se lämmittää jo ihan selvästi. Otin kuvia ja näin ketun ja jäniksen jäljet rannassa. Tielläkin oli samat otukset liikkuneet tai sitten heidän kaverinsa.

Kun tulin kotiin, Kari oli paistanut punajuuria suolapedillä ja ruoka oli odottamassa. Minä tein pannukakun uuniin ja illalla saunotaan. Huomenna on kyläyhdistyksen talkoolaisille kiitoslounas koululla ja minä olen lupautunut laulattamaan väkeä. Se jälkeen kyllä menen mökille hiihtämään. Ladut olivat niin upean näköiset.