Sain tänään aamulla kummityttöni seuraksi tänne mökille. Anna ei keväällä saanut kesätöitä uutterasta etsimisestä ja aktiivisuudesta huolimatta. 14-vuotiaan ohi menevät vanhemmat koululaiset ja suru oli tietysti suuri. Onhan tämän ikäisellä kuitenkin jo rahanreikiäkin.

Kummitäti tuli avuksi. Lupasin maksaa saman kuin minkä hän olisi saanut nuorten työllistämisprojektissa kahdelta viikolta. Edellytyksenä on kuitenkin työnteko täällä mökillä. Alkukesästä hän oli jo täällä huhkimassa ja nyt on toinen rupeama.

Anna maalasi kivijalan loppuun ylämökistä, jota hän jo aiemmin oli aloittanut. Sitten kärräsimme klapuja ja hän pinosi ne hienosti. Välissä kävimme rantaravintolassa pizzalla. Työtahti oli leppoisaa. Minun hommani oli nurmikon ja heinän leikkaus. Saunoimme ja uimme kaiken uurastuksen jälkeen ja iltapalana oli pannaria. Tuumasimmekin, että täällä on paremmat työpaikkaedut kuin missään muualla oikeissa töissä!

Nyt hän lukee sängyssä jännäriä ja lupasin, että aamulla saa nukkua niin pitkään kuin vain huvittaa. Huomenna on vielä auton pesu edessä. Menen musiikkijuhlien konserttiin ja samalla palautan ahkeran apulaisen kotiinsa.

Työhommat jatkuvat vielä tulevaisuudessakin. Kyllä on mukavaa, kun "työläinen" tekee hymyssä suin hommia ja hommat sujuvat.

Minulla on maailman ihanin kummityttö!
--------------------------------------------
Ystäväni Luikertelija ei ole tullut takaisin - ainakaan vielä! Muitakaan kyitä ei ole näkynyt ja viime päivinä olen liikkunut aika paljon pihapiirissä ja vähän metsänkin puolella. Sen meidän kohtaamisemme sai aikaiseksi, että joka kerta "käärmekannon" ohi kulkiessani sinne vilkaisen!