Nimipäivänäni sain kuulla entisen työtoverini sairastuneen lymfoomaan uudestaan lähes viidentoista vuoden remission jälkeen. Samana päivänä ystäväni ilmoitti, että häneltä on löytynyt leikkausta vaativa muutos, joka on poistettava.

Tänään soittelin kummitädilleni, joka korkeassa iässä toipuu lonkkamurtumasta. Samalla suurena murheena hänellä on vanhimman lapsensa eli serkkuni taistelu syöpää vastaan. Tämä taistelu on nyt loppusuoralla ja elämää on enää jäljellä kovin vähän.

Huokaus! Samalla, kun iloitsen suunnattomasti sisareni perheen kohta syntyvästä pienestä pojasta, en voi olla murehtimatta näitä elämäntaisteluita käyviä läheisiäni ja tuttaviani. Elämä on tätä: syntyminen ja kuolema sekä niiden välissä oleva aika, joka usein tuntuu liian lyhyeltä. Erityisesti tällä hetkellä toivon rauhaa ja kivuttomuutta serkulleni sekä voimia hänen läheisilleen.

Ulkona palaa kynttilöitä elokuun hämärtyvässä illassa...