Tänään olin kuuntelemassa kansainvälistä erityislahjakkaiden soittajien musiikkitapahtuman Forumin päätöskonserttia. Kauko Sorjosen säätiö on suomalainen järjestävä taho ja osanottajia on mm. Venäjältä, Ukrainasta ja  Baltian maista.

Venäläisen koulukunnan musiikkikasvatuksen sato on mykistyttävän hienoa. Forumin nuorimmat osallistujat ovat alle kouluikäisiä ja kilpailu on kasvanut osanottajamäärältään vuosi vuodelta. Nytkin mukana oli lähes sata pientä ja isompaa muusikkoa.

Konsertin alkamisaika oli suomalaisittain klo 16.00 mutta venäläiseen tapaan "noin". Todellisuudessa taidettiin päästä alkuun klo 16.15. Nuorimmat kilpailijat esiintyivät ensin ja he olivat todella suloisen näköisiä juhlapuvuissaan suurten rusettien keikkuessa päälaella. Soitto oli taidokasta ja eläytyvää, välillä jopa häikäisevän hienoa. Suurin osa säveltäjistä oli minulle jokseenkin vieraita, ilmeisesti venäläisiä. Mukaan mahtui kuitenkin tuttujakin säveltäjiä, tosin sävellykset olivat outoja. Silti oli mukava kuunella taitavia esiintyjiä.

Joillain soittajilla tuli muistikatkoksia, mutta taitavasti he jatkoivat eteenpäin. Osa kuulijoista ei varmasti huomannut mitään. Näihin epäonnistumisiin olivat nuoret saaneet varmasti myös koulutusta, sillä heidän käytöksestään ei juurikaan huomannut, että virheitä tuli. Toivottavasti vaativat opettajat eivät niistä tee suurta numeroa.

Tällä tasolla soittaessaan lapsi tai nuori on joutunut jo harjoittelemaan lähes ammattimaisesti. Taisivat kaikki käydäkin omissa maissaan musiikkiakatemiaa tai musiikkiin erikoistunutta koulua. Harjoittelumäärät ovat valtavia ja vaatimustaso korkea. Neukkulan jäljiltä Venäjällä on edelleen korkeatasoinen musiikkikasvatusjärjestelmä erityislahjakkaille lapsille ja se tuottaa suuret määrät pieniä muusikoita. Onko soittaminen sitten aina kivaa, onkin jo toinen juttu!