Lähes koko päivän on satanut vettä. Kun sade pieneksi aikaa herkesi, lähdin kävelylle kastelemaan sisareni perheen kuusta. He ovat välipäiviä viettämässä Pohjanmaan mökillä. Ihme kyllä, en kastunut. Kävelyretken ajoitus oli siis aivan napakymppi.

Mistä tätä vettä riittää? No, oikeana talvena meillä olisi jo komeat hanget, nyt vain mustaa maata. Alkaa vaikuttaa samalta kuin neljä vuotta sitten, jolloin jouluna ei ollut lunta ja vettä satoi vielä monta viikkoa joulun jälkeenkin. Silloin talvi lumineen tuli tälle leveysasteelle vasta tammikuun lopulla. Niin taitaa käydä nytkin.

Myrskytuhoja meidän alueella ei ole juurikaan ollut yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta. Sähkökatkoistakaan ei tarvinnut kärsiä. Sen sijaan sisareni perhe pääsi nauttimaan myrskystä mökillä Pohjanmaan suunnalla. Lähtivät sinne tapaninpäivänä ja tiistaiaamuna katkesivat sieltä sähköt ja pihamänty  kaatui katolle. Onneksi ei kaatunut auton päälle! Samuelin pyllynpesuvedet ja tuttipullot piti keittää kaasugrillillä. Onneksi mökissä oli takka, joka huolehti lämmityksestä. Illalla sähköt palautuivat. Jos katkos olisi kestänyt pidempään, olisi heidän pitänyt körötellä takaisin kotiin 300 km matka, sillä kolmekuukautisen vauvan kanssa elämä sähköttömässä mökissä olisi tullut liian hankalaksi. Onneksi pääsivät kuitenkin nauttimaan mökkilomasta eikä kattokaan vaurioitunut männyn rojahduksesta huolimatta!

Sisällä tuntuu joululta, ulkona... lokakuulta! Luvassa on kuitenkin pakastuvaa, joten uusi vuosi vaihtuu toivottavasti hieman kuivemmassa säässä.