Näin itsenäisyyspäivän aattona pitäisi kai katsella maailmaa sinivalkeiden silmälasien läpi, mutta minä olen kyllä nähnyt punaista! Sitä on ollut lattiassa, matossa, tuolien pehmusteissa, pöydänjaloissa, tapeteissa, ovessa... Lyhyesti sanoen keittiö täplittyi kokonaisvaltaisesti!

Olimme puolilta päivin syömässä kaalilaatikkoa kera puolukkahillon. Tein henkisesti samalla lähtöä mökille kilpaa matalalla paistavan auringon kanssa. Ajattelin ehtiväni sinne ennen auringonlaskua, jotta saisin vähän kuvia mökin joulukuulta.

Otin puolukkahillopurkin työpöydältä aikomuksena siirtää se ruokapöytään. (Hodgkinin taudin sytostaattien jäljiltä varpaissa ja sormissa on ääreishermostovaurio, joka ilmenee taipumuksena pudotella tavaroita silloin tällöin.) Silloin se tapahtui: Kuin hidastetussa filmissä näin purkin lipsahtavan otteestani! Luulin saavani sen vielä kiinni, mutta lopputulos oli, että puolukkahillo levisi kauniina pirskeenä joka puolelle keittiötä. PRSKCZX! (=ärräpäitä!)

Mökillä rauhoituin ja sain kuvia kauniista auringonlaskusta. Jokainen voi arvata, mitä olen tehnyt koko illan kotiin tultuani! No, keittiö on siisti, matot kuivumassa, tapetit puhtaat ja tuolien vaihtohuput odottavat pesua esipesun jälkeen. Kiehuva vesi on ihmeaine! Sillä puolukkakin häipyi tekstiileistä.

Illan ohjelma oli vain hiukan erilainen kuin olin aiemmin suunnitellut!