Kello on puolenyön tietämissä. Ulkona vieläkin lämmintä pitkälti yli 20 astetta. Vihdoin todellisia kesäöitä!

Kolme päivää olen kipristellyt vatsani kanssa. Ruokamyrkytyksestä ei varmaankaan ole kyse, sillä kellään muulla ei ole oireita. Viime yönä kuuntelin lähestyvää ukkosta useammankin kerran ulkohuussin puolelta. Tänään päätinkin olla totaalisesti syömättä ja olen vain juonut erilaisia nesteitä. Nyt tuntuu, että vatsa on kunnolla rauhoittunut. Tämä herkkävatsaisen elämä on joskus -  sanonko mistä!

Illalla kymmenen jälkeen katselin rannassa nousevaa kuuta. Pieni usva leijui kauempana tyynellä järvellä. Työnsin veneen vesille ja kävin soutelemassa tunnin verran hämärtyvässä illassa. Yksi uisteluvene oli liikkeellä minun lisäkseni.

Lähimökeillä joko nukuttiin tai sitten lomat ovat loppuneet. Vain meiltä ja yhdeltä muulta kajasti valoa. Elokuun alkaessa mökit hiljenevät, enkä sitä yhtään pistä pahakseni. Toukokuussa ja elokuussa mökkeillessä on se hyvä puoli, että rannalla rauhaa riittää. Viikonloppuisin sitten taas elämä vilkastuu.

Härkälinnut poikasineen ja kuikat olivat seuranani. Kuikkia näkyi enemmänkin ja yhdellä pariskunnalla oli poikanen. Ne eivät juurikaan soutuveneestä hätkähdä. Härkälintujen mylvintä kuului kauas, muuten oli hiljaista. Oli todella lämmintä ja olisin voinut soudella vaikka kuinka kauan. Kaunista, hiljaista ja tunnelmallista!