Yllätykset ovat mukavia! Tuttavamme antoivat meille täksi päiväksi liput teatteriin ja sitä edeltävälle teatterilounaalle. Mukava iltapäivä oli, ruoka maistui erinomaiselta ja teatteriesitys erityisesti oli nautinto.

Kahden naisen Eila Roineen ja Teija Auvisen esittämä alunperin amerikkalaisen Tom Zieglerin Grace ja Glorie oli riemastuttavan hauska, lämpimällä huumorilla höystetty tarina vakavasta aiheesta. Siinä iäkäs saattohoitopotilas, joka on karannut hoitolaitoksestaan kotiinsa, saa vapaaehtoisen saattohoitajan hienostorouvasta. Tarinassa käsitellään vanhan ihmisen kuoleman läheisyyden lisäksi myös lapsen kuolemaa. Tarinan edetessä roolit vaihtuvat: Kuka valmistaa ketä ja mihin? Vanhusta kuolemaan vai nuorempaa naista elämään? Näytelmää esitettiin Tampereen teatterin Frenckell-näyttämöllä aiemmin. Olisikohan huhtikuussa ollut viimeiset näytännöt.

Esitys oli oikeastaan Auvisen perheen taidonnäyte, sillä Eila Roine näytteli miniänsä kanssa ja ohjauksesta huolehti Tommi Auvinen. Hänen veljensä Janne Auvinen hoiteli valot ja äänen.

Esitys oli tuotu mökkipaikkakuntamme koulun auditorioon, jonne se sopi erinomaisesti. Näyttämölle näki hyvin ja kaikki repliikit kuuluivat. Lisäksi teos on tarkoitettukin pienemmälle näyttämölle, joten paikka ei mitenkään häirinnyt itse esitystä.

Näytelmä oli hieno, ajatuksia antava ja humoristinen. Lisäksi kaikessa näkyi kokeneen näyttelijän ammattimainen ote. Ei ole helpoin tapa toteuttaa tarinaa vain kahden näyttelijän voimin. Yleisö aplodeerasi seisaallaan, joka kertoi siitä, että teatterikokemus oli ollut antoisa. Olin iloinen, että pääsin mukaan.

Viikonloppu maalla on ohitse. Äsken ajelin takaisin kaupunkiin. Kari jäi tapansa mukaan maaseudun rauhaan hoitelemaan omia asioitaan ja kiikuttamaan kiitoskorttia ystävillemme mukavasta päivästä!