Koulumme oli perjantaina kutsuttu seuraamaan Wanhojen tansseja. Meidän lisäksemme yleisönä oli yläasteen ja lukion oppilaita.

Lukion Wanhat olivat taas laittaneet parastaan. Tytöt olivat kauniita hurmaavissa juhlamekoissaan ja viimeisen päälle laitetuissa kampauksissaan. Pojat tietysti komeilivat tummissaan. Tanssit sujuivat hienosti ja meidän pienet oppilaamme olivat ihastuksesta mykkinä. (Onneksi!) He jaksoivat hyvin seurata 45 minuuttia kestäneen tanssiesityksen. Varsinkin tytöt tuntuivat olevan ihan musiikin ja tanssin lumoissa. Itsekin nautin esityksestä kovasti, vaikken mikään tanssin ystävä muuten olekaan.

Päätteeksi Wanhat hakivat tanssimaan meitä yleisöä ja voi sitä pienten riemua, kun kaunis nuori nainen valitsi kakkosluokkalaisen kavaljeerikseen! Ensi ujouden haihduttua kaikki oppilaani halusivat tanssimaan ja riekkuivat pitkin parkettia, kuka milläkin tyylillä. Hauskaa oli. Isot oppilaat jaksoivat huomaavaisesti tanssittaa  pieniä, jotka olivat tietenkin huomiosta aivan otettuja! Minuakin haki parketille yksi komea nuorimies.  Ilmeisesti en ollut hänelle musiikkia koskaan opettanut, sillä hän vaikutti varsin vieraalta kaverilta. Melkein kaikki Wanhat tunsinkin muinaisten musiikkituntiemme perusteella.

Loppuhuipennukseksi Wanhat heittivät karkkisateen saliin ja siinä vaiheessa repesi: Pienet oppilaat juoksivat hulluina ympäri salia ja kahmivat karkkeja paidanhelmaansa.

Kun poistuimme salista, yksi pojista sanoi: "Tää oli paras koulupäivä ikinä!" Voi sitä karkin mahtia!