Töissä välitunnilla valittelin harmaita, lumentuhruisia päiviä. Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan. Tunnin päästä juoksin pihan poikki yläkoulun puolelle ja mitä näkyikään taivaalla: Aurinko killisteli häikäisevästi pilven lomasta! Kaikki ympärillä sai kimaltavan hohteen ja sisälläni läikähti lämpimästi. Miten olenkaan kaivannut kirkkaita päiviä!

Joillekin ihmisille säällä ei ole juurikaan merkitystä. (Täältäkin huushollista löytyy yleensä yksi sellainen!)  Minä sen sijaan olen vahvasti auringon lapsi ja mielialassa tuntuu helposti pimeät päivät. Vaikka kirkkautta ei tänään kestänyt kuin hetken, se kertoi kuitenkin, että siellä se aurinko on entisellä paikallaan. Toivoa siis on!

Olisi jo aika aurinkoisten talvipäivien näyttäytyä näilläkin leveysasteilla. Katsoin äsken Forecan 10 päivän ennusteen, eikä siellä yhdenkään päivän kohdalla aurinkoa pilkahtanut. Pitää siis vielä vain kärsivällisesti odottaa ja odottaa!