Pakkanen paukkui -18 asteen voimin, mutta päätin kuitenkin lähteä järvelle hiihtämään. Laitoin paljon vaatetta päälle ja oikeastaan ei palellut muusta kohdasta kuin kasvoista silloin, kun hiihti viimaa vastaan. Pohjoisviima oli edelleen napakka.

Mökin rannasta 10 metrin päässä oli hienot perinteisen ladut. Ne myötäilivät rantoja ja koko lenkki oli ehkä kymmenen - kaksitoista kilometriä. Joku on ne kelkalla vetänyt hyvää hyvyyttään ja täytyykin laittaa paikallislehteen kiitos tästä mukavasta talkootyöstä. Kiva, että joku jaksaa ajatella meitä muita ja nähdä vaivaa. 

Hiihtelin meidän rantaa, jotta ei tarvinnut ylittää selkää kovassa viimassa. Hiihdin ensin pohjoiseen päin niin kauan, kunnes kasvoissa alkoi kipristellä pakkanen. Sitten käännyin takaisin ja kun viima oli selän takana, se ei haitannut yhtään. Jatkoin mökin ohitse toiseen suuntaan. Otin välillä kuvia ja juttelin muutaman vastaantulijan kanssa. He olivat oikein kunnon hiihtäjiä ja olivat hiihtäneet koko järven ympäri. Kunnioitettava teko siinä viimassa. Toinen vastaantulija oli varmaan yli 70-vuotias mies, jonka hiihto oli niin vauhdikasta, etten mitenkään olisi pysynyt perässä. Teräsvaareja nämä nykyajan papat!

Olin mökillä parisen tuntia, josta puolitoista meni hiihtämiseen. Oli tosi mukavaa ja olin ihmeissäni, ettei paleltanut pakkasen kireydestä huolimatta. Aurinko paistoi ihanasti ja samaa on tarjolla ensi viikollakin. Harmi vain, että työ häiritsee harrastuksia ja ladulle ehtii vasta viikonloppuna.