Tätä blogia kirjoittaa viisikymppinen nainen, ammatiltaan luokanopettaja. Olen kiinnostunut luonnosta, lemmikeistä, musiikista, kirjoittamisesta, mökkeilystä ja elämän suurista kysymyksistä. Olen koko elämäni toiminut luterilaisessa seurakunnassa ja 17 vuotta tein sivutyönä kanttorin sijaisuuksia. Harrastan kuorolaulua kahdessa kuorossa, joten kirkkomusiikki ja naiskuorolaulu ovat lähellä sydäntäni. Olen myös vetänyt lapsikuoroa useamman vuoden 90-luvun loppupuolella. Erilaiset musiikkijuhlat ja -viikot kiinnostavat. Taidenäyttelyistä nautin enkä koskaan väsy katselemaan suomalaista kultakauden taidetta.

Olen kihloissa. 

Eläimet ovat olleet osa elämääni. Kahdenkymmenen vuoden ajan elämääni rikastuttivat kissat:ensin kotikissa Samuliina, sitten norjalainen metsäkissa Ossi ja persialaiset Kuu ja Illi. Ossin kanssa kiersin eniten näyttelyitä ja se valmistui värissään ensimmäisenä rotunsa uroksena Suomessa Eurooppa Premioriksi. Tällä hetkellä elän kissatonta elämää, mutta omistan sisareni perheen koirasta yhden korvan (by Anna)!

Luonto ja sen eläimet ovat tärkeitä seuraamiskohteita.Mökkirannan maisemaa voisin katsella tuntikausia. Kurkiaura syksyllä ja joutsenet keväällä tuovat päivään juhlan tuntua. Haapakiitäjää kesäpäivänä kököttämässä verannan kaiteella tai perhosten lepattelua kukasta kukkaan voin seurata vaikka kuinka kauan. Ilveksen jäljistä puhumattakaan... Kun sen näkisin joskus ihan oikeasti luonnossa!

Keväällä toukokuussa muutto mökille on vuoden kohokohtia. Mökillä vietän koko kesän aina syyskuulle asti. Mökki on tärkein paikka elämässäni. (Toisena tulee kotikirkko!) Siellä nautin työn vastapainona hiljaisuudesta ja luonnon puhuttelevasta rauhasta.

       

Herra Hodgkin eli imusolmukesyöpä, tarkemmin sanottuna Hodgkinin tauti, vuonna 2001 mullisti elämäni. Aika jakaantuu ennen lymfoomaa ja lymfooman jälkeen. Olin 9 kuukautta pois työelämästä ja sain ABVD-sytostaatit sekä sädetyksen. Koen saaneeni parasta mahdollista hoitoa ja kiitos taitavien lääkäreiden, elämä jatkuu. Hoidoista jäi sivuvaikutuksena kilpirauhasen vajaatoiminta, Lhermitten oire ja ääreishermostovaurio jalkateriin, mutta ne ovat pieniä juttuja suurten asioiden rinnalla. Yleensä elämästä olen suuresti kiitollinen yläkertaan!

    

Sukuani olen selvittänyt jo olemassaolevista sukukirjoista. Kuulun isäni äidin puolelta laajaan Virmailan sukuun. Tästä sukuhaarasta olen tehnyt sukupuun, josta näkyy suoraan alenevassa polvessa taustani aina 1400-luvun lopulle asti. Sukututkimus tuntuisi mielenkiintoiselta...

Kummallinen mieltymykseni parittomiin numeroihin ja huomion kiinnittäminen erikoisiin numerosarjoihin hauskuttaa itseäni ja ihmetyttää muita! Osoitteen yhteydessä talon numero 37 tuntuu kivalta, sen sijaa luku 20 ei miltään! Olen joskus pysähtynyt tienvarteen ihailemaan auton matkamittarin lukemaa 12121 tai illalla nukkumaan mennessä kellon numeronäyttöä 23.23. Mitähän se kertoo minusta? Matematiikka on aina ollut mukavaa ja helppoa minulle. Ehkä tänä juontaa juurensa siihen vai onko alkavan pöljyyden esiaste?

Päiväkirjaa olen pitänyt koko aikuiselämäni. Kesällä raapustelen tapahtumat muistiin mökkikirjaan. Olen kirjoitellut runoja omiin tarkoituksiini, esim. läheisteni sekä ystävieni syntymäpäiville ja kouluun luokkani käyttöön eri tilanteisiin. Osan olen tehnyt myös lauluiksi. Lehtien yleisönosastoon olen myös kirjoittanut silloin tällöin, kun kunnollista sanottavaa on tuntunut olevan. Oikoluen mielelläni ystävien kirjoituksia ennen julkaisua. Isovanhemmistani olen juuri kirjoittamassa juttua heidän kotikylänsä kyläkirjaan. 

Tämä blogin pito kai liittyy osaltaan  tarpeeseen kirjoittaa. Kirjoittelen tätä lähinnä vain itselleni, mutta jos joku muu sitä haluaa lukea, niin siitä vaan! Hodgkinin taudin sivu toivottavasti osuu niiden silmiin, jotka joutuvat tämän koettelemuksen läpi käymään. Toivottavasti siitä kirjoituksesta on apua ja rohkaisua jollekin tämän taudin kanssa kamppailevalle.

Luonteeltani olen optimisti. "Huominen on parempi päivä", olen usein ajatellut vaikeuksien kohdatessa. Toisaalta haluan elää tässä hetkessä, sillä siitä huomisesta ei kukaan tiedä mitään... Käytetään tämä päivä hyvin!