Tänään olin sisareni ja hänen tyttäriensä kanssa tekemässä tärkeää ostosta: Ostimme tulevalle vauvalla vaunut! Matkasimme ihan Tampereelle asti tätä juttua varten ja samalla haimme Annalle kenkiin tukipohjalliset.

Menimme suoraan erääseen vauvojen erikoisliikkeeseen, josta taidettiin tyttöjenkin vaunut hakea 13 vuotta sitten. Muoti oli vähän muuttunut niistä ajoista, sillä ainakin värit olivat nyt kaikki hyvin tummia. Sisareni halusi vaunut, joissa olisi tukeva kantokoppa, hyvät pyörät syksyn ja kevään syrjäteiden sohjon varalta sekä kunnollisen korin vaunujen alaosaan mahdollisia kauppatavaroita varten. Näillä kritereillä ei kovin suurta valikoimaa ollut, mutta ihan hyvät löydettiin. Sellaiset tummat, taisi olla mustat, jossa oli piristyksenä harmaanvalkoisia ruutuja. Ihan sievät ja hinnan huomioon ottaen myös varmaan toimivat!

Toivottavasti naisjoukon ostos kelpaa myös isälle!

------------------------------------------------

Tänä kesänä olen joka kerta Taysin ohi ajaessani ajatellut, että enää ei Herra Hodgkin kutsu vuositarkastukseen! Tuntuu todella omituiselta ajatella, että lymfooman värittämät 10 vuotta elämästäni ovat nyt ohi. Vaikka tauti ensimmäisenä vuonna hoidettiin jo pois, kontrolliaika piti sen ainakin ajoittain mielessä, ensin useammin, viimeisinä vuosina harvemmin. Sanaa "terve" en vieläkään uskalla huuliltani päästää, mutta ainakin kaikki on hyvin nyt. Lhermittekin on aisoissa ja vaikka varpaat enemmän ja vähemmän kihelmöivät, se on niin pieni juttu isompien asioiden rinnalla.

Hymyilyttää...