Huhtikuun puoliväli ja meillä on satanut koko päivän räntäroikaleita, välillä sakeastikin. Maa on valkoisena, tiet märkinä loskasta ja mittarissa vain muutama lämpöaste.

Miksiköhän en kuulu niihin ihmisiin, joille säätila on samantekevää? Miksi ihmeessä sää saa minusta usein yliotteen?

Taas mietiskelin näitä asioita, kun aamulla kurkistin kauhistuneena ikkunasta. Talvi ei sitten millään irrota otettaan! Heti tuntui raskas viitta putoavan hartioille ja harmaa harminretale luikerteli mieltä masentamaan.

Toisaalta sää vaikuttaa myös päinvastaisesti: Aurinkoisena aamuna ylimääräinen siipipari asettuu selkään ja kaiken valtaava onnentunne leijuttaa askeleetkin muutaman sentin maan yläpuolella.

Loppupäätelmä: Olen täysin säällä käyvää ihmistyyppiä!