Namin himo iski! Kun tulin töistä, etsin hukkunutta rahapussukkaani, joka sisältää kaksikymmensenttisiä ja euroja pyykkituvan pesukonetta varten. Kauppakoristahan se löytyi ja samalla korin pohjalta silmään otti Fazerin Salmiakkirasia, jonka olin ostanut jo kauan sitten pahan päivän varalle. Namirasian nähdessäni alkoi heti tehdä mieli aivan kamalasti salmiakkia. Oli pakko avata rasia ja voi, miten maistui hyvältä!

Karkeissa on kaksi "ässää", joita on vaikea vastustaa: suklaa ja salmiakki. Salmiakin himoani voin hillitä, mutta suklaata en. Senpä vuoksi en suklaata juuri kotiin osta, koska levy ei pysy kaapissa vaan löytää oitis tien vatsaani. Parempi siis olla ostamatta koko houkutusta!

Salmiakki on maku, joka jakaa niin lapsia kuin aikuisiakin. Monet vanhat ihmiset eivät siitä pidä. Muistan, että isäni aikoinaan oikein inhosi salmiakin hajuakin. Eipä äitinikään siitä välitä. Luokassa on puolet lapsista sellaisia, jotka eivät mielellään syö salmiakkikarkkeja, vaikka muuten tuntuu, että kaikenlaiset karkit kyllä kelpaavat. Minäkin olen salmiakin suhteen kranttu: Vain tietyt maut maistuvat.

Nyt on pieni rasia pöydällä tyhjä, mutta eipä enää tee mielikään. Pitää huomenna täydentää mökin "pahan päivän" varastoa, kun sen nyt menin tyhjentämään!