Lähdin puolen päivän aikaan mökille pitkästä aikaa. Viimeeksi olen käynyt siellä muistaakseni marraskuun alussa. Pyysin läheistä maatalon isäntää auraaman tien ja hän pitää sen sitten auki kevääseen asti.

Vaikka asun mökillä kesäisin syyskuulle asti, alkutalvesta en sinne kaipaile. Näin talviloman lähestyessä alkaa kuitenkin lisääntyä kova hinku mökille ja tästä eteenpäin käyn varmaan joka viikonloppu siellä, jos vain mahdollista.

Ajelin pikkutietä kieli keskellä suuta, sillä sen verran pehmeää oli, että helposti auto olisi hairannut itsensä penkkaan, jos olisi ollut huolimaton. Jätin auton puolen kilometrin päähän, sillä meidän tien mäet ovat sen verran hurjia, että ilman nelivetoa rannasta ei pääse ylös. Mukava on kuitenkin kävellä aurattua tietä.

 

Mökin nurkasta kymmenen metrin päähän päättyi auraus ja siitä alkoi KOSKEMATON, puolireiteen ulottuva hanki. Rämmin verannalle, putsasin lumet pois sukanvarsista, nappasin lumilapion, jonka olin viisaasti nostanut näkyville jo syksyllä ja aloin hommiin. Lapioin ensin tulopolkuni ja sitten polun ulkohuussiin. Sen jälkeen olikin pakko levätä ja juoda eväänä ollutta limpparia. Vaikken Cokista muuten juuri juo, otin sitä mukaani, kun ajattelin sen virkistävän lapiohommien uuvuttamaa. Ja hyvin se toimikin. Ei muuta kun uuteen urakkaan! Lapioin ja katselin maisemia, lapioin ja söin eväitä, lapioin ja nautin suuresti hiljaisuudesta ympärilläni.

   

Jossain vaiheessa päätin, että ennen kuin käden irtoavat olkapäistä, päätän homman ja jätän loput seuraavaan kertaan. Ahneus kuitenkin iski ja lopulta polut olivat kaikki luotu. Kovin urakka oli rinteessä ala- ja ylämökin välissä. Tuntui, että "Siperian lakeus on suuri ja Vanja yksin raataa" isääni lainatakseni!

Kaikkiaan kaksi tuntia lapiohommiin meni. Tuskin olisin samanlaista käsitreeniä kuntosalilla jaksanut, mutta mökin ihanuudessa se meni melkein huomaamatta.

Yksi mottorikelkka painalsi ohitse ja korppi lensi raakkuen kauempana. Muuten ei näkynyt ketään eikä mitään, ei edes jälkiä, paitsi yhdet oravan jäljet  ja kakkakikkareet (!) alamökin verannalla. Kuvasin ne ja nyt pitää etsiä omistajaotus netistä!

Lopulta oli pakko lähteä kävelemään autolle ja huristella kotiin. Olo oli ensin kuin olisin liittynyt urheiluseuraan nimeltä Lopen Uupuneet, mutta nyt illalla saunan jälkeen kädetkin alkavat jo tuntua omilta.

Ihanaa oli päästä mökille! Odotan jo innolla ensi viikonloppua ilman orjaleiriä. (No, taitaa tulla lunta jatkossakin, joten lapioimista riittää kyllä!)