Näin teimme laulun sanoin tänään ja vietimme koulun hiihtopäivää. "Jury" kokoontui aamulla miettimään, uskallammeko lähteä, sillä kohtuullisista pakkaslukemista huolimatta purevan raaka pohjoistuuli aiheutti päänvaivaa. Päätimme kuitenkin hiihtää, sillä hiihtolenkki oli metsän suojassa ja nuotiopaikan vieressä olisi jäähallin pukukopit, joissa voisi lämmitellä.

Päivä sujui tosi hienosti. Kukin hiihti oman halunsa mukaan, paistettiin nuotiolla makkaraa, laskettiin mäkeä ja tietenkin syötiin muita eväitä. Pukukopeissa lämmittely oli myös lapsista hauskaa eikä ketään tuntunut palelevan liikaa. Osa keksi mukavan jääkokkareleikin ja osa hiihti todella monta lenkkiä ladulla. Kukaan ei valittanut eikä mukaan raahattua ensiapulaukkua tarvinnut edes aukaista.

Minä jakelin makkaraa, sinappia ja ketsuppia, kalastelin pudonneita makkaroita nuotiosta sekä yritin välttää saamasta silmääni makkarakepin päätä. Pari kertaa tosin oli lähellä!  "Mustaa makkaraa" söivät monet ja se maistui niin hyvältä kuin vain itse paistettu voi maistua. Tuntui, että monelle lapselle nuotion ääressä oleminen oli uutta ja niin mukavaa!

Vaatteet savulta haisten porhalsin kahteen kokoukseen hiihdon jälkeen. Nyt on ihan raukea olo, sellainen, niin kuin hiihtopäivän jälkeen kuuluukin olla.