Tänään saimme olla luokan kanssa vieraina lukion Wanhojen tanssiaisissa. Ihania pukuja, mahtavia kampauksia, kauniita nuoria naisia ja komeita nuorukaisia! Tanssit olivat huolellisesti harjoiteltuja ja kokonaisuus kaiken kaikkiaan upea.

Itseäni vain huvitti kolmasluokkalaisten ajatusmaailma. Oppilaat suunnittelivat jo etukäteen, mihin tilaisuudessa jaetut karkit keräisivät. Yksi tuli saliin pipolla varustettuna. Pettymys oli suuri, kun julma ope käski kiikuttaa pipon naulakkoon. Oppilaat katselivat tanssit kärsivällisesti, vaikkakin muutamien peppu keikkui tuolilla malttamattomana alusta asti. Tytöt ihailivat pukuja, mutta poikiin ne eivät niin suurta vaikutusta tehneet.

Mitä tapahtui, kun tanssit päättyivät? Wanhat heittivät karkkisateen pikkuoppilaita kohti ja silmänräpäyksen sadasosassa kaikki mukulat olivat mahallaan konttimassa salin lattialla kuin pienet, ahkerat muurahaiset ja kahmimassa itselleen karkkeja. Lopputulos oli, että sukat oli riisuttu jaloista, helmat kääritty nyytiksi ja paidan hupunkin joku oli valjastanut karkkipussiksi itselleen. Yhdellä sukalla ja toista voitokkaasti kädessä pitäen oppilaat marssivat takaisin luokkaan laskemaan saalistaan!

Karkilla on mahtava voima pikkuoppilaisiin. He tekevät mitä vain makean saaliin eteen. Pojat pähkäsivät jälkeenpäin, että kannatti kiduttaa itseään tyhmillä tansseilla, kun lopputuloksena oli karkkisaalis.

Voi, voi, sanon minä!